Vain elämää Chilessä

Hei pitkästä aikaa! Nyt oon ollut kaksi kuukautta Chilessä ja olisi varmaan aika päivittää vähän blogia :D Tässä siis nopeasti vähän päivitystä, mitä kaikkea oon kerenny touhuaa täällä :)

Chileläinen elämä on tullut varsin tutuksi.

-Täällä on iltapainotteinen elämä, varsinkin kun on kesä ja kaikilla kesälomat. Mennään myöhään nukkumaan, noin klo 24-02 aikaan yöllä ja herätään kun herätään (eli noin klo 11-12). Aurinko paistaa pitkään illalla, nousee klo 7 aikaan ja laskee noin klo 20 aikaan.

-Aikakäsitys ei oo niin tarkka kuin Suomessa.

-Katsotaan paljon telkkaria, telenovelleja, elokuvia, lastenohjelmia jne.

- Ruoka on erilaista kuin Suomessa, mun mielestä käytetään vähän vähemmän mausteita, suolaa ja kermaa. Syödään paljon vaaleaa leipää avocadon kanssa ja juodaan paljon kokista (enemmän kuin vettä). Perinteisiä chileläisiä ruokia oon myös syöny, muunmuassa Cazuela (vähän niinku karjalanpaisti, siinä on lihaa, perunaa, kurpitsaa ja lientä), Empanada (chileläinen pasteija), Pastel de choclo (sellanen ruoka joka tehdään vuokaan, alla on jauhelihaa sipulin kanssa, välissä keitettyä kananmunaa ja oliiveja ja päällä maissimössöä, jossa on basilikaa mausteena). Täti-Pamela on opettanut mua tekemään pastel de chocloa, joten kun tuun Suomeen, niin pääsette maistamaan :) Aion myös opetella tekemään noita empanadoja :) Iltaisin syödään iltapala teen kanssa.

-Hedelmät on tosi hyviä täällä ja avocadoa syödään paljon.
- Chileläisillä on oma versionsa hotdogista (=completo), jossa on leipä, nakki, tomaattia, avocadoa ja mausteita.

- Tyypillisiä juomia on kokis ja muut limut. Drinksuja oon myös maistellu, tyypillisin chileläinen on pisco sour. Muita mitä oon kokeillu on mojito, chilen olut, piscola ja piña colada.

-Vapaa-ajalla oon käyny leffassa ostoskeskuksessa ja lenkeillä. Leffassa käynti on paljon edullisempaa kuin Suomessa. yks lippu on noin 5 euroa, joskus sen saa ale-hinnalla, eli noin 3:lla eurolla.

- Viña del Marin kaupunki on panostanu paljon liikuntaan. Rannalla on monessa kohtaa kuntoilulaitteita ja tarjolla on ilmaisia liikuntatunteja, kuten zumbaa, bodycombat, pilates, lenttis- ja jalkapallotunteja. Tunnit on ollu tosi kivoja ja hyviä! Lenkkeilykin on tosi suosittua, aina kun käyn juoksemassa rannalla, niin se on täynnä muita juoksijoita :)

-Espanjaa oon oppinu, tai no oikeastaan melkein enemmän chilenismoja (eli chilen slangia), kuin espanjaa :)

-Chileläiset puhuu supernopeasti. Monet ovat sanoneetkin mulle, että kun opin chilen espanjan, niin ymmärrän kaikkea espanjaa. No siinä onkin ollut aika paljon haastetta.

-Musiikki on erilaista, sellasta lattarimusiikkia ja reaggetonia.

-Maanjäristyksiä oon tuntenu, tai pikemminkin maantäristyksiä, koska ei oo niin hirveän voimakkaita.

Muuta mitä oon tehny:

Valparaíso

Oon käyny Valparaisossa, joka on Viñan vieressä oleva  satamakaupunki. Valparaiso tulee sanoista Va al paraiso, eli mennä paratiisiin. Se on ihanan boheeminen ja siellä on paljon vanhaa rakennuskantaa, sekä vanhoja hissejä ja trolley (vähän niinku bussin ja raitiovaunun välimuoto).

 Tässä on Iquiquen taistelijoiden kunniaksi tehty muistomerkki.

Valparaíso on tunnettu sen rinteille rakennetuista taloista. Siellä on paljon ihania pikkukatuja, putiikkeja ja hostelleja. Kaupungissa kävely on samalla hyvää jalkatreeniä, sillä se on todella kukkuloinen ja portaita on kaikkialla. Monet sanovat, että Vaparaísolaisilla naisilla on nätit jalat.

Ne jotka ei jaksa kävellä portaita, voi nousta kukkuloita ylös näillä vanhanaikaisilla hisseillä.

Trolley

 Siellä täällä Valparaísoa on graffiteja. Niin koko seinän kokoisia kuin vähän pienempiä.

Tällaisiakin kavereita löytyy täältä :)

 Con conin dyynit

Con con on kaupunki, joka on myös Viñan vieressä.

Mentiin sinne iltakävelylle Poli- tädin ja Arturo-sedän, Florencian ja Dani-serkun kanssa.

 Oli ihanan rentouttavaa kävellä paljain jaloin hiekalla.

Auringonlasku oli upea!

Leivottiin korvapuusteja ja pidettiin lettukestit :P

Tein korvapuusteja yhdessä täti-Polin kanssa, sillä se halusi oppia tekemäään niitä. Korvapuustit onnistu hyvin, vaikka pohjasta paloivat vähäsen. Kaikille maistui :) Tein myös minikorvapuusteja, joita vein hotellille kavereille maistiaisiksi. 

 Pidettiin  likkojen kaa lettukestit! Leivottiin ja herkuteltiin yhdessä :)

Mmmm...

Uusivuosi

 Juhlin uuttavuotta työkavereitteni kanssa. Ensin katseltiin ilotulituksia Sheraton-hotellin seitsemännestä kerroksesta ja sitten istuttiin iltaa. Oli aivan upeat ilotulitukset ja ne kesti tosi pitkään, noin 20 min.

Näkymä hotellin viereiselle rannalle. 

Se oli aivan tupaten täynnä ihmisiä! Ja kaikki kilju hirveän kovaa.

Ilotulitukset lähetettiin mereltä. Niitä oli pitkin Viñan ja Valparaíson rantaa, eli oli todella paljon. Oli erilaisia kuvioita, värejä ja muotoja. Upeimmat ilotulitukset mitkä oon ikinä nähny!

Santiago

 Täti-Ximena asuu perheineen Santiagossa. 

Tän kuvan otin, kun saavuin Chileen Brasiliasta ja käytiin pienellä ajelulla.

Sheratonin henkilökunnan loppuvuodenjuhla/pikkujoulut

 Meille tarjottiin kolmen ruokalajin illallinen juomineen. 

Oli todella hienot juhlat, kaikilla oli rennot, mutta nätit vaatteet.

Illallisen jälkeen oli disko

Minä ja respakaverini Paula

Lomailua

Brasiliassa menee hyvin!
Aika menee tosi nopeasti. Yritan nahda kaikki vaihtarivuoden aikana saamani Brasilian sukulaiset ja kaverit kymmenen paivan aikana.
Ihan hyvin on mennytahan asti :) Oon ollu tosi paljon rannalla, ulkona ja synttareilla. Viikonloppuna olin Maiobassa, jossa asuu tosi paljon "sukulaisia". Mãe Sonia ja Pai Neto ovat rakentamassa siella omaa taloa, joka on jo melkein valmis.Oon myos shoppailu ja tehny lettuja, seka ottanu paljon kuvia :D Tassa blogissa on muutama. Enemman voi nahda facebookista.

Talle viikolle oon jo suunnitellu kaikkea. Joka paiva jotakin :D Naan kavereita, kayn Via Mundolla (vaihtarijarjesto) ja meen shoppailee tuliaisia historialliseen keskustaan. Yhet synttaritkin on jo tiedossa. Naan myos mun entisia luokkalaisia.

On ollut tosi kivaa olla taas Brasiliassa. Yllatyin kuumuudesta ja kosteudesta. Vahan valia on hiki.
Yllatyin myos siita kui hyvin osaan viela portugalia kahden ja puolen vuoden tauon jalkeen. Vahan on kylla ruostunu.

Tanaan olin taas rannalla ja huomen aamuna meen myos. En oo viela ruskettunu hirveasti, ehka huomenna saan kivat rajat ;)

Brasiliassa

Hei vaan taalta paivantasaajalta, São Luísista, Brasiliasta!

Matka São Luísiin oli tosi vasyttava. Lahdin aamulla Viña Del Marista yhdessa tati Polin kanssa kohti Santiagon lentokenttaa. Mentiin sinne bussilla. Poli oli tosi mukava, se tuli ihan vaan mun seuraks Santiagoon, autto matkalaukun ja check-in:n kanssa, syotiin myos lounas yhdessa lentokentalla ja sitten se palas Viñaan.

Lentokentalla ja koneessa menin jo ihan sekaisin espanjan ja portugalin kanssa. Kun yritin puhua portugalia jonkun kanssa, tulikin suusta portunjolia, eli espanjan ja portugalin sekoitusta. Tosi hammentavaa, silla vaikka kuinka yritin ajatella portugalia oli mielessa vaan espanja. Toisaalta oli kiva huomata, kuin nopeasti se espanja oli kerenny tarttua viiden paivan aikana:)

Vaihto São Paulossa oli nopea. Lennolla tutustuin Brasilialaiseen naiseen, joka asuu São Luísissa. Juteltiin kaikenlaista ja se pyys mua face-kaveriksi. Myos mennessani Chileen São Paulosta Santiagoon tutustuin yhteen Brasilialaiseen naiseen, joka oli menossa lomalle Santiagoon ja asu São Paulossa. Siitakin tuli mun face-kaveri :)  Juteltiin tosta Tayanen ja Naran kanssa ja ne sano, et brasilialaiset tykkaa saada ulkomaalaisia kavereita. Joka lennollta saan uuden kaverin :) Jes, kantsi lentaa Brasiliassa!


Saavuin São Luísiin vasta klo 2 aamuyolla. Mua oli vastassa Tayane ja Nara ja Tayanen poikaystava Danilo. Vastaanotto oli mita tunteellisin!

Ihanaa olla taalla taas ja nahda kaikkia tuttuja :)
  
Tanaan menin Naran kanssa sen yliopistoon yhdelle tunnille ja lopun paivaa lepasimme. Nyt ollaan menossa kaymaan rannalla, juomaan kookosvetta.

Niin ja Chilesta viela jatkoa edelliseen tekstiin. 
Koulupaiva meni tosi kivasti. Kuuntelin Macan koulukavereiden englanninkielisia esityksia eri paikoista, kuten Valparaisosta ja Viñasta ja esim. Japanista. Oli hauskaa, kun yks tytto oli tehnyt esitelman enkuksi omasta tyylistaan kun suurinosta luokasta oli poikia. Kaikki oli tosi kivoja :)
 Paastiin aikaisemmin pois, jonka jalkeen kaveltiin yliopistolta rantaa pitkin ostoskeskukseen. Maisemat oli tosi upeita! Aurinko paistoi ja tuuli. Vasta palattuamme Macan talolle huomasin palaneeni vahan.

Kuulumisia

Viikonloppu meni vahan hitaasti. Kun en oikein viela tunne paikkoja tai oo viela hirveasti tuttuja. Lauantaina yks niista lukuisista tadeista vei mut ja yhen serkun ostoskeskukseen. Kiertelimme siella. Sunnuntaina oli aivan ihana paiva! :D Andrean sukulaiset paatti etta grillataan ulkona mun saapumisen kunniaksi :) Niinpa autoin jarjestelyissa yhdessa pikkutyttojen kanssa. Me saatiin tosi tarkeita tehtavia. Ensin meidan piti menna maksamaan grillipaikan vuokra (se makso 1500 pesoa ja meilla oli 2000. Kun niilla ei ollut vaihtorahaa, niin meidan piti menna takaisin ylos asuntoon ja hakea 500), sitten mentiin ostamaan kokista. Meidan piti ostaa 3 l ja aluksi se myyja anto 2,5. Sitten korjasin, etta haluttiin 3l. Kun mentiin maksamaan, niin meilla ei ollutkaan tarpeeksi rahaa 3 l varten. Se myyja anto meidan kuitenkin ottaa se. Sovittiin etta myohemmin kaydaan maksamassa loput. :) Naomin, se 8-v tytto jonka kanssa asun, kanssa leikittiin uusien sanojen leikkia. Se kysy aina et mika taa on suomeksi ja ma kysyin mika jokin on espanjaksi :D Siita tuli tosi kiva leikki ja meilla oli tosi hauskaa. Illalla kirjoitimme sanat viela ylos! Mita enemman sanoja sen parempi! Ihana kun joku lapsi innostuu tallaisesta! Ruoka oli aivan mahtavaa! Pikkasen samanlaista kuin Brasiliassa, mut ei sit kuitenkaan :) Otettiin paljon kuvia ja videoita pikkuvaen kanssa :) Sitten paasinkin leikkikenttaturistikierrokoselle. Oli tosi hauskaa! Illalla sitten piirtelimme ja varitimme. Piirtaa no debujar, taas uusi sana! Sain ihania piirroksia, joissa lukee "te quiero mucho" = mina rakastan sinua. Tosi sopoa. Piirsin niille kuvia talvisesta suomesta ja revontulista. Ihan myohaan viela juttelin Tayanen ja Naran kanssa Skypessa. Enaan pari paivaa niin naan ne! :D JEEE!!! Ihanaa! Suunniteltiin kaikkea mita voitais tehda. Ajateltiin, etta keskiviikkona menisin Naran kanssa sen kouluun ja sitten ostettaisiin mulle brasilialaiset bikinit. Torstaina otettaisiin paljon kuvia. Perjantaina mennaan ulos, lauantaina rannalle ja ulos ja sunnuntaina Maiobaan, missa kaikki sukulaiset asuu. Maanantaina nakisin kavereita ja niin edespain ;) Tana aamuna musta tuli yliopisto-opiskelija yhdeksi paivaksi. Paasin siis Macarenan kanssa sen yliopistoon katosmaan millaista opiskelu on taalla Chilessa. Tosi siistii! Meidan taytyi menna yliopistolle bussilla. Bussimatka oli ihan sairaan pelottava! Ensinnakin se oli ihan taynna ja kuskina oli sellainen nuori huppupainen mies, jolla oli lavistyksia. Bussin etuosassa, tuulilasin edessa oli koristeina paakalloja. Ja itse matka oli kuin kauhein vuoristorata ikina! Tai kummitus- ja vuoristoradan sekoitus. Koska bussi oli niin taynna, piti mun ja Macan jaada bussin etuosaan aivan sen pelottavan kuskin viereen, josta oli kamalimmat nakymat tielle. Olin ihan jannittynyt koko matkan ajan ja voitte arvata kuin huojentunut olin kun paasin pois. En oo ihan varma, mutta se bussi tais viela tootata meidan peraan. Jaiks! Nyt oon Macan koulussa. se on tekemassa koetta ja ma tietokoneluokasssa kirjoittamassa teille :) Kohta paasen tutustumaan sen luokkalaisiin, tuleviin merimiehiin ja katsomaan englannin tuntia.

Hola Chile!

Noniin, täällä sitä ollaan! Tuntuu ihan uskomattomalta. Ensimmäisten kahden päivän aikana oon kerenny jo nähdä ja kokea paljon. Espanjan kieli pelotti eka tosi paljon, mutta ihan hyvin oon täällä selvinny. Näin aluksi varsinkin espanja tuntuu rasittavan paljon ja se väsyttää. Koko ajan opin uusia sanoja, totun puherytmiin ja lausumiseen. Chileläiset puhuu tosi nopeasti ja pitää aina välillä muistuttaa, että puhuu vähän hitaammin mulle. Täällä on ihanan viileä. Ei liian kuuma eikä kylmä, just sopiva :) Andrean perhe on tosi ihana! Cariñoso! Kun tulin lentokentälle, oli kaksi mukavaa tätiä vastassa: Ximena ja Lucia. Ne sano heti, että nyt oon vähän niinku osa heidän perhettä :) Ihanaa! Odoteltiin siinä lentokentällä hetken aikaa, että Ximenan mies tulisi autolla hakemaan. Ajeltiin noin tunti Viña Del Mariin. Automatkalla näin jylhiä vuoria ja vehreitä viinitarhoja. Täällä kasvatetaan tosi paljon viinirypäleitä ja viini on paljon edullisempaa. Kun ajoimme Viñaan tuli matkan aikana kaksi kohtaa, joissa piti pysähtyä ja maksaa jotain tienhoitomaksuja, noin 2 € kummassakin. Illalla kävin suihkussa, söin ja menin nukkumaan :) 22.11.2013 Ensimmäinen kokonainen päivä Chilessä. Alkoi aamupalalla: teellä ja leivällä. Ihanaa kun täällä juodaan paljon teetä! :) Päivemmällä menin Paulinan (täti) kanssa viemään Naomia (Paulinan 8.v-tyttö) kouluun, joka sijaitsi Viñan keskustassa. Siellä meidän seuraamme liittyi vähän vanhempi pikkutyttö Daniela (serkku). He päättivät viedä mut turistikierrokselle :) Kävelimme ostoskatuja pitkin aina tulevaan harjoittelupaikkaani Sheratonille asti. Se oli aivan upea! Aivan meren rannalla, rannan vieressä. Alkoi heti vähän jännittää :) Turistikierroksella huomasin kävelyrytmin olevan tosi hidas ja sen, että herätin vähän huomiota täälläkin. Tosin ei onneksi niin paljon kuin Brasiliassa. En nähnyt ketään muuta vaaleahiuksista, (paitsi yhen vanhan mummon, jonka hiuksen oli ihan valkoiset), suurinosa on tummahiuksisia. Jätettiin Naomi kouluun ja palattiin bussilla talolle. Yhtäkkiä bussissa joku matkustaja alkoi laulaa. Ihmettelin, että pitääkö se bussin radiosta kuuluvasta musiikista niin paljon, mutta pian huomasin, että oli toinenkin laulaja ja sillä pieni mankka kädessään. He olivat nousseet busiin laulamaan, jotta saisivat rahaa. Lauloivat kyllä ihan hyvin. Kun saavuttiin "Chilen kotiin" alettiin tehdä lounasta. Pian saapui myös Macarena (24-vuotias tyttö, jonka kanssa asun täällä, opiskelee merimieheksi) parin kaverinsa kanssa. Syötiin yhdessä lounasta ja annoin kavereillekin pienet tuliaiset Suomesta. Kaikki täällä tykkää tosi paljon, kun saa lahjoja :) Kun lähdin Suomesta, tuntui että mulla on ihan hirveästi kaikkia tuliaisia ja että puolet matkalaukusta on vain niitä. Mutta nyt tuntuu, että ne jo kohta loppuu :) Lounaan jälkeen menin Macarenan kanssa ostoskeskukseen ostamaan mulle kameraa ja aurinkolaseja. Löysin kivan nätin pienen peruskameran, kohta tulee siis paljon kuvia! ;) Illalla kävi sukulaisia kylässä ja kävin itsekin naapurissa, jossa asuu sukulaisia. Meen jo ihan sekaisin, kun näitä sukulaisia on niin paljon! :D Pitää varmaan alkaa pitää jotain muistilappusta, että muistais paremmin nimet ja kuka on kenenkin äiti. Täällä on niin paljon uutta, että olin illalla taas kamalan väsynyt ja menin nukkumaan aikaisin. Chile tuntuu todella mukavalta paikalta. Viña Del Mar on todella kaunis kaupunki ja meri on niin ihana! Chileläiset ovat todella mukavia, lämpimiä ja vieraanvaraisia. Mulle tää paikka näyttä vähän Brasilian ja Euroopan välimuodolta. Oon huomannut, että Chilessä on paljon samanlaista kuin Brasiliassa, mutta on kuitenkin ihan omanlainen. Hasta luego!

Matkalla Chileen!

Jee, kaiken sen jännityksen jälkeen oon nyt vihdoin puolimatkassa Chileen! Olo Suomessa ennen lähtöä oli vähän niinku tolla oravalla.

Lennot ovat menneet ihan jees, ei mitään ongelmia. Ajattelin, että Lontoossa tulisi kiire kun oli vain kaksi tuntia aikaa vaihtaa, mutta kerkesin ihan rauhassa. Vaihtosysteemi siellä oli tosi hyvin organisoitu. Yölennostakin selviydyin ihan hyvin sain nukuttuakin jotenkuten, ja nyt oon täällä São Paulon kentällä, Brasiliassa. Tää olikin paljon helpompaa kuin muistinkaan tää lentäminen :) Yksin on vaan aika tylsä matkustaa.

Täällä mun täytyy odottaa lentoa Santiagoon (Chilen pääkaupunkiin) vielä 6 tuntia. Joten ajattelin tappaa aikaa kirjoittamalla tänne :) Eli tässä vähän mun ajantappamiskirjoitusta (ei ehkä niin laadukasta) On aika tylsää ja väsyttää. Mutta onneks Starbucks pelastaa! :D' Vähän hassu olo, kun ei oikein tiedä, että millä kielellä ajattelis :) Ensin Lontoossa enkkua, sitten täällä portugalia ja kohta espanjaa. Eli pitäis varmaan jo yrittää orientoitua espanjaan :) Musta oli ihan hassua, kun useimmilla yölennolla olioilla oli farkut jalassa. Varmaan tosi mukava nukkua. Itse olin pessyt naaman, lökäreissä ja jätti T-paidassa. Eli ihan järkkyttävän näköisenä, mut ei se haittaa. Mukavuus meni tällä kertaa ulkonäön edelle. Olin muuten yllättyny kuin hyvää lentokoneruoka oli, tai sitten se oli ihan yhtä huonoa kuin aikaisemmin, mutta mulla vaan niin nälkä, et kaikki maistuu. Sitten kun vihdoin laskeuduimme oli täälläkin heti vastassa herra, joka opasti terminaali 2:seen. Ajattelin vaihtaa vaatteita ja laittautua vähän, mutta siitä ei tullut mitään. Menin eka inva-vessaan ja sitten siivoajat tulee sinne koputtelemaan. Saan just ja just vaihdettua hirveässä kiireessä ja meen toiseen vessaan. Hetken päästä siivoajat tulee mun perässä sinnekin siivoamaan. Mut sit mä jotain siinä soperran ja siivoajaneiti sanoo, ettei oo mitään kiirettä. Oon jo kierrelly täällä kaikki mahdolliset kaupat, tuoksutellu hajuvesiä, kävelly terminaalin päästä toiseen pariin kertaan, katsellu ja kuunnellu ihmisiä ja juonut kupin teetä. Täällä kuulee eniten portugalia ja sitten tosi paljon espanjaa. Tekis mieli ostella kaikkee, mut en raaski. Kaikki tuntuu aika kalliilta ja ne on hinnoiteltu USdollareittain. Kysyin siivoajaneidiltä, että mitä täällä voisi tehdä, se vastas että São Paulossa on kaikkea, siis lentokentän ulkopuolella. En kuitenkaan uskaltanu lähteä sinne, haluun nyt vaan hitaasti mutta varmasti Chileen! Taidan kävellä vielä muutamaan kertaan terminaalin ympäri. En nimittäin jaksa istua enää! Sitten lukea yhtä kirjaa ja tehdä sanaristikoita. Ja Starbucks! Eiköhän se tästä. Varmaan yritän soittaa Naralle (mun brasiliansiskolle) kunhan saan selville, miten noita matkustajille tarkoitettuja lankapuhelimia käytetään (ei oo mitään kolikkopuhelimia.) Ja sitten kohta oon Chilessä! :D

____________Tchau Brasil! _______:´(

Moi kaikki blogini lukijat!

Nyt on siis aika tullut kirjoittaa viimeiset blogitekstini Brasiliasta. En olisi halunnut, että tämä päivä olisi tullut niin nopeasti, koska tykkäsin vaihtarivuodestani niin paljon. Toisaalta olen iloinen, kun voin pian palata kotimaahani ja nähdä taas kaikki perheenjäsenet, sukulaiset ja kaverit, niin ja koirat (vaikka ne vois lukea perheenjäsenikisikin) :)


Tänne tullessani mulla ei ollut mitään hajua, että mitä tämä vuosi tulisi olemaan. Vielä lentokoneessakin tänne Brasiliaan saavuttaessa mietin, että aff, Brasilia! Miks ihmees mä päätinkin tulla tänne? Australia olisi ollut niin paljon kivempi.Enkä mä tiedä mitään Brasiliasta!(Mähän päätin vasta viimehetkellä, että menenkin Brasiliaan, enkä Australiaan, jonne olin alunperin lähdössä). Ja se olikin ainoa kerta kun mä kaduin tänne tuloani :)

Kun tulin tänne, silloiseen tuntemattomaan ja nykyiseen toiseen kotiini oli minulla motiiveina nähdä uusi "maailma" ja mahdollisimman erilanen sellainen, saada paljon uusia kokemuksia, avata silmiä maailman katsoumuksellisesti, rohkeammaksi ja itsevarmemmaksi tuleminen, seikkailu, uuden ruoat ja portugalin kielen oppiminen. Ja nyt vuoteni lopussa voin hymyssäsuin sanoa, että juuri nuo kaikki minä sainkin ja vielä paljon enemmänkin! En olisi ikinä uskonut, että olisin voinut saada niin paljon, edes 10 kuukauden aikana,(minkä ajan olen siis täällä ollut). Ja sen kaiken kokeminen on ollut aivan mahtavaa! En jättäisi pois yhtäkään hetkeä. Vaikka tulihan sitä aina välillä mokailtua, mutta ne kuuluvat elämään ja sitäpaitsi niistä oppii todella hyvin. Olen myös sitä mieltä, että ilman niitä erheitä ei tämä vuosi olisi ollut täydellinen, nyt se on.

Kaikkein eniten täällä tykkään ihmisistä ja ilmastosta, etenkin auringosta. Ihmiset täällä ovat ihanan lämpimiä, avoimia, pölpöttäjiä, hulluja, hassuja, iloisia, nauravaisia, hellyyttäviä ja huolettomia. Heistä on todella helppo pitää, he ovat maailman vieraanvaraisempia ihmisiä, joita olen ikinä nähnyt. Täällä on myös maailman helpointa ystävystyä ja solmia kaverisuhteita. Rakastan myös brasilian perhettäni todella paljon <3

Ilmastosta pidän,(aika itsestäänselvä)koska se on lämmin ja aurinkoinen, ja Suomalaisille se on lähes poikkeuksetta aina tosi hyvä asia, eiks niin? Mut täällä Brasiliassa melkein kukaan ei tykkää kuumuudesta ja kaikki pakoilevat aurinkoa. Mutta mä rakastan tätä ilmastoa ja pikkusortseissa, t-paidoissa ja sandaaleissa kulkemisesta. Se on jotain sellaista, mitä Suomessa ei voi koko vuoden ajan nauttia.
Ai niin, kolmas asia mistä pidän paljon on brasilialainen musiikki, pagote, reggae, forró jne. sekä tanssimisesta. Tykkäsin myös paljon ruoasta ja trooppisista hedelmistä ja ravuista. Tosi paljon pidän myös merestä ja rannasta.

Asioita, joista en pitänyt täällä ovat: vaarallisuus, köyhyys, likaisuus ja haisevaisuus sekä epäjärjestelmällisyys ja myöhästely. Asiat täällä menevät miten nyt sattuvat, mutta se tuntuu olevan niin syvällä tässä kulttuurissa, ettei sille kai voi mitään.

Niinpä, tykkäsin vaihtarivuodestani tooodella paljon, se on ollut aivan mieletön! En tule ikinä unohtamaan kaikkea ihanaa kokemaani täällä ja olen varma, että tämä vuosi tulee olemaan yksi elämäni ikimuistoisimmista. Mulla tulee olemaan kova ikävä tätä paikkaa. Mutta ehkä vielä jonain päivänä pääsen tänne takaisin vierailemaan :)

Suosittelen myös lämpimästi Brasiliaa kaikille muille nuorille, jotka harkitsevat vaihto-oppilasvuotta, se tulee muuttaa teitä paljon positiivisessa mielessä, niinkuin se minutkin muutti.






TÄSSÄ VIELÄ PIENI RUNO:





Se muutti mun maailman
se muutti mut

Varokaa! Mutahirviöö!





Se antoi mulle paljon
se antoi sut






Nyt on mun vuoro antaa
aika kiittää






Tunnen palan lohkeavan sydämmestäni
näin lähdös saapuessa lähemmäksi






Ja tiedän, etten sitä mukaani saa
vaan tänne Brasiliaan se jää






Tehden minusta vajanaisen
mutta onnellisen





Sillä muistot Brasilian tulevat säilymään mielessäni ainiaasti




EU TE AMO BRASIL, PARA SEMPRE !








Haluan vielä kiittää kaikkia, jotka tekivät tämän ihanan vuoteni mahdolliseksi, erityisesti, äitiäni, isiäni, Sirkka mummia ja Reino Ukkia ja Helena tätiä ja Tarmo kummisetää ja järjestöäni Exploriusta. Kiitos! Ilman teitä olisin nyt paljon köyhempi, ilman uusia kokemuksia, kielitaitoa ja parempaa maailmankatsomusta.

Haluan myös kiittää kaikkia, jotka täällä Brasiliassa tekivät vuodestani ihanan! Via Mundoa, kaikkia kavereita ja erityisesti omaa iki-ihanaa Brasilian perhettäni, joka avasi ovensa taloonsa ja sydämiinsä ja pitivät minusta hyvää huolta koko tämän 10 kuukauden ajan.

KIITOS IHANA ISÄNTÄPERHEENI!
OBRIGADA A MINHA FAMÍLIA BRASILEIRA, EU AMO VOCES PARA SEMPRE!