Brasiliassa

Hei vaan taalta paivantasaajalta, São Luísista, Brasiliasta!

Matka São Luísiin oli tosi vasyttava. Lahdin aamulla Viña Del Marista yhdessa tati Polin kanssa kohti Santiagon lentokenttaa. Mentiin sinne bussilla. Poli oli tosi mukava, se tuli ihan vaan mun seuraks Santiagoon, autto matkalaukun ja check-in:n kanssa, syotiin myos lounas yhdessa lentokentalla ja sitten se palas Viñaan.

Lentokentalla ja koneessa menin jo ihan sekaisin espanjan ja portugalin kanssa. Kun yritin puhua portugalia jonkun kanssa, tulikin suusta portunjolia, eli espanjan ja portugalin sekoitusta. Tosi hammentavaa, silla vaikka kuinka yritin ajatella portugalia oli mielessa vaan espanja. Toisaalta oli kiva huomata, kuin nopeasti se espanja oli kerenny tarttua viiden paivan aikana:)

Vaihto São Paulossa oli nopea. Lennolla tutustuin Brasilialaiseen naiseen, joka asuu São Luísissa. Juteltiin kaikenlaista ja se pyys mua face-kaveriksi. Myos mennessani Chileen São Paulosta Santiagoon tutustuin yhteen Brasilialaiseen naiseen, joka oli menossa lomalle Santiagoon ja asu São Paulossa. Siitakin tuli mun face-kaveri :)  Juteltiin tosta Tayanen ja Naran kanssa ja ne sano, et brasilialaiset tykkaa saada ulkomaalaisia kavereita. Joka lennollta saan uuden kaverin :) Jes, kantsi lentaa Brasiliassa!


Saavuin São Luísiin vasta klo 2 aamuyolla. Mua oli vastassa Tayane ja Nara ja Tayanen poikaystava Danilo. Vastaanotto oli mita tunteellisin!

Ihanaa olla taalla taas ja nahda kaikkia tuttuja :)
  
Tanaan menin Naran kanssa sen yliopistoon yhdelle tunnille ja lopun paivaa lepasimme. Nyt ollaan menossa kaymaan rannalla, juomaan kookosvetta.

Niin ja Chilesta viela jatkoa edelliseen tekstiin. 
Koulupaiva meni tosi kivasti. Kuuntelin Macan koulukavereiden englanninkielisia esityksia eri paikoista, kuten Valparaisosta ja Viñasta ja esim. Japanista. Oli hauskaa, kun yks tytto oli tehnyt esitelman enkuksi omasta tyylistaan kun suurinosta luokasta oli poikia. Kaikki oli tosi kivoja :)
 Paastiin aikaisemmin pois, jonka jalkeen kaveltiin yliopistolta rantaa pitkin ostoskeskukseen. Maisemat oli tosi upeita! Aurinko paistoi ja tuuli. Vasta palattuamme Macan talolle huomasin palaneeni vahan.

Kuulumisia

Viikonloppu meni vahan hitaasti. Kun en oikein viela tunne paikkoja tai oo viela hirveasti tuttuja. Lauantaina yks niista lukuisista tadeista vei mut ja yhen serkun ostoskeskukseen. Kiertelimme siella. Sunnuntaina oli aivan ihana paiva! :D Andrean sukulaiset paatti etta grillataan ulkona mun saapumisen kunniaksi :) Niinpa autoin jarjestelyissa yhdessa pikkutyttojen kanssa. Me saatiin tosi tarkeita tehtavia. Ensin meidan piti menna maksamaan grillipaikan vuokra (se makso 1500 pesoa ja meilla oli 2000. Kun niilla ei ollut vaihtorahaa, niin meidan piti menna takaisin ylos asuntoon ja hakea 500), sitten mentiin ostamaan kokista. Meidan piti ostaa 3 l ja aluksi se myyja anto 2,5. Sitten korjasin, etta haluttiin 3l. Kun mentiin maksamaan, niin meilla ei ollutkaan tarpeeksi rahaa 3 l varten. Se myyja anto meidan kuitenkin ottaa se. Sovittiin etta myohemmin kaydaan maksamassa loput. :) Naomin, se 8-v tytto jonka kanssa asun, kanssa leikittiin uusien sanojen leikkia. Se kysy aina et mika taa on suomeksi ja ma kysyin mika jokin on espanjaksi :D Siita tuli tosi kiva leikki ja meilla oli tosi hauskaa. Illalla kirjoitimme sanat viela ylos! Mita enemman sanoja sen parempi! Ihana kun joku lapsi innostuu tallaisesta! Ruoka oli aivan mahtavaa! Pikkasen samanlaista kuin Brasiliassa, mut ei sit kuitenkaan :) Otettiin paljon kuvia ja videoita pikkuvaen kanssa :) Sitten paasinkin leikkikenttaturistikierrokoselle. Oli tosi hauskaa! Illalla sitten piirtelimme ja varitimme. Piirtaa no debujar, taas uusi sana! Sain ihania piirroksia, joissa lukee "te quiero mucho" = mina rakastan sinua. Tosi sopoa. Piirsin niille kuvia talvisesta suomesta ja revontulista. Ihan myohaan viela juttelin Tayanen ja Naran kanssa Skypessa. Enaan pari paivaa niin naan ne! :D JEEE!!! Ihanaa! Suunniteltiin kaikkea mita voitais tehda. Ajateltiin, etta keskiviikkona menisin Naran kanssa sen kouluun ja sitten ostettaisiin mulle brasilialaiset bikinit. Torstaina otettaisiin paljon kuvia. Perjantaina mennaan ulos, lauantaina rannalle ja ulos ja sunnuntaina Maiobaan, missa kaikki sukulaiset asuu. Maanantaina nakisin kavereita ja niin edespain ;) Tana aamuna musta tuli yliopisto-opiskelija yhdeksi paivaksi. Paasin siis Macarenan kanssa sen yliopistoon katosmaan millaista opiskelu on taalla Chilessa. Tosi siistii! Meidan taytyi menna yliopistolle bussilla. Bussimatka oli ihan sairaan pelottava! Ensinnakin se oli ihan taynna ja kuskina oli sellainen nuori huppupainen mies, jolla oli lavistyksia. Bussin etuosassa, tuulilasin edessa oli koristeina paakalloja. Ja itse matka oli kuin kauhein vuoristorata ikina! Tai kummitus- ja vuoristoradan sekoitus. Koska bussi oli niin taynna, piti mun ja Macan jaada bussin etuosaan aivan sen pelottavan kuskin viereen, josta oli kamalimmat nakymat tielle. Olin ihan jannittynyt koko matkan ajan ja voitte arvata kuin huojentunut olin kun paasin pois. En oo ihan varma, mutta se bussi tais viela tootata meidan peraan. Jaiks! Nyt oon Macan koulussa. se on tekemassa koetta ja ma tietokoneluokasssa kirjoittamassa teille :) Kohta paasen tutustumaan sen luokkalaisiin, tuleviin merimiehiin ja katsomaan englannin tuntia.

Hola Chile!

Noniin, täällä sitä ollaan! Tuntuu ihan uskomattomalta. Ensimmäisten kahden päivän aikana oon kerenny jo nähdä ja kokea paljon. Espanjan kieli pelotti eka tosi paljon, mutta ihan hyvin oon täällä selvinny. Näin aluksi varsinkin espanja tuntuu rasittavan paljon ja se väsyttää. Koko ajan opin uusia sanoja, totun puherytmiin ja lausumiseen. Chileläiset puhuu tosi nopeasti ja pitää aina välillä muistuttaa, että puhuu vähän hitaammin mulle. Täällä on ihanan viileä. Ei liian kuuma eikä kylmä, just sopiva :) Andrean perhe on tosi ihana! Cariñoso! Kun tulin lentokentälle, oli kaksi mukavaa tätiä vastassa: Ximena ja Lucia. Ne sano heti, että nyt oon vähän niinku osa heidän perhettä :) Ihanaa! Odoteltiin siinä lentokentällä hetken aikaa, että Ximenan mies tulisi autolla hakemaan. Ajeltiin noin tunti Viña Del Mariin. Automatkalla näin jylhiä vuoria ja vehreitä viinitarhoja. Täällä kasvatetaan tosi paljon viinirypäleitä ja viini on paljon edullisempaa. Kun ajoimme Viñaan tuli matkan aikana kaksi kohtaa, joissa piti pysähtyä ja maksaa jotain tienhoitomaksuja, noin 2 € kummassakin. Illalla kävin suihkussa, söin ja menin nukkumaan :) 22.11.2013 Ensimmäinen kokonainen päivä Chilessä. Alkoi aamupalalla: teellä ja leivällä. Ihanaa kun täällä juodaan paljon teetä! :) Päivemmällä menin Paulinan (täti) kanssa viemään Naomia (Paulinan 8.v-tyttö) kouluun, joka sijaitsi Viñan keskustassa. Siellä meidän seuraamme liittyi vähän vanhempi pikkutyttö Daniela (serkku). He päättivät viedä mut turistikierrokselle :) Kävelimme ostoskatuja pitkin aina tulevaan harjoittelupaikkaani Sheratonille asti. Se oli aivan upea! Aivan meren rannalla, rannan vieressä. Alkoi heti vähän jännittää :) Turistikierroksella huomasin kävelyrytmin olevan tosi hidas ja sen, että herätin vähän huomiota täälläkin. Tosin ei onneksi niin paljon kuin Brasiliassa. En nähnyt ketään muuta vaaleahiuksista, (paitsi yhen vanhan mummon, jonka hiuksen oli ihan valkoiset), suurinosa on tummahiuksisia. Jätettiin Naomi kouluun ja palattiin bussilla talolle. Yhtäkkiä bussissa joku matkustaja alkoi laulaa. Ihmettelin, että pitääkö se bussin radiosta kuuluvasta musiikista niin paljon, mutta pian huomasin, että oli toinenkin laulaja ja sillä pieni mankka kädessään. He olivat nousseet busiin laulamaan, jotta saisivat rahaa. Lauloivat kyllä ihan hyvin. Kun saavuttiin "Chilen kotiin" alettiin tehdä lounasta. Pian saapui myös Macarena (24-vuotias tyttö, jonka kanssa asun täällä, opiskelee merimieheksi) parin kaverinsa kanssa. Syötiin yhdessä lounasta ja annoin kavereillekin pienet tuliaiset Suomesta. Kaikki täällä tykkää tosi paljon, kun saa lahjoja :) Kun lähdin Suomesta, tuntui että mulla on ihan hirveästi kaikkia tuliaisia ja että puolet matkalaukusta on vain niitä. Mutta nyt tuntuu, että ne jo kohta loppuu :) Lounaan jälkeen menin Macarenan kanssa ostoskeskukseen ostamaan mulle kameraa ja aurinkolaseja. Löysin kivan nätin pienen peruskameran, kohta tulee siis paljon kuvia! ;) Illalla kävi sukulaisia kylässä ja kävin itsekin naapurissa, jossa asuu sukulaisia. Meen jo ihan sekaisin, kun näitä sukulaisia on niin paljon! :D Pitää varmaan alkaa pitää jotain muistilappusta, että muistais paremmin nimet ja kuka on kenenkin äiti. Täällä on niin paljon uutta, että olin illalla taas kamalan väsynyt ja menin nukkumaan aikaisin. Chile tuntuu todella mukavalta paikalta. Viña Del Mar on todella kaunis kaupunki ja meri on niin ihana! Chileläiset ovat todella mukavia, lämpimiä ja vieraanvaraisia. Mulle tää paikka näyttä vähän Brasilian ja Euroopan välimuodolta. Oon huomannut, että Chilessä on paljon samanlaista kuin Brasiliassa, mutta on kuitenkin ihan omanlainen. Hasta luego!

Matkalla Chileen!

Jee, kaiken sen jännityksen jälkeen oon nyt vihdoin puolimatkassa Chileen! Olo Suomessa ennen lähtöä oli vähän niinku tolla oravalla.

Lennot ovat menneet ihan jees, ei mitään ongelmia. Ajattelin, että Lontoossa tulisi kiire kun oli vain kaksi tuntia aikaa vaihtaa, mutta kerkesin ihan rauhassa. Vaihtosysteemi siellä oli tosi hyvin organisoitu. Yölennostakin selviydyin ihan hyvin sain nukuttuakin jotenkuten, ja nyt oon täällä São Paulon kentällä, Brasiliassa. Tää olikin paljon helpompaa kuin muistinkaan tää lentäminen :) Yksin on vaan aika tylsä matkustaa.

Täällä mun täytyy odottaa lentoa Santiagoon (Chilen pääkaupunkiin) vielä 6 tuntia. Joten ajattelin tappaa aikaa kirjoittamalla tänne :) Eli tässä vähän mun ajantappamiskirjoitusta (ei ehkä niin laadukasta) On aika tylsää ja väsyttää. Mutta onneks Starbucks pelastaa! :D' Vähän hassu olo, kun ei oikein tiedä, että millä kielellä ajattelis :) Ensin Lontoossa enkkua, sitten täällä portugalia ja kohta espanjaa. Eli pitäis varmaan jo yrittää orientoitua espanjaan :) Musta oli ihan hassua, kun useimmilla yölennolla olioilla oli farkut jalassa. Varmaan tosi mukava nukkua. Itse olin pessyt naaman, lökäreissä ja jätti T-paidassa. Eli ihan järkkyttävän näköisenä, mut ei se haittaa. Mukavuus meni tällä kertaa ulkonäön edelle. Olin muuten yllättyny kuin hyvää lentokoneruoka oli, tai sitten se oli ihan yhtä huonoa kuin aikaisemmin, mutta mulla vaan niin nälkä, et kaikki maistuu. Sitten kun vihdoin laskeuduimme oli täälläkin heti vastassa herra, joka opasti terminaali 2:seen. Ajattelin vaihtaa vaatteita ja laittautua vähän, mutta siitä ei tullut mitään. Menin eka inva-vessaan ja sitten siivoajat tulee sinne koputtelemaan. Saan just ja just vaihdettua hirveässä kiireessä ja meen toiseen vessaan. Hetken päästä siivoajat tulee mun perässä sinnekin siivoamaan. Mut sit mä jotain siinä soperran ja siivoajaneiti sanoo, ettei oo mitään kiirettä. Oon jo kierrelly täällä kaikki mahdolliset kaupat, tuoksutellu hajuvesiä, kävelly terminaalin päästä toiseen pariin kertaan, katsellu ja kuunnellu ihmisiä ja juonut kupin teetä. Täällä kuulee eniten portugalia ja sitten tosi paljon espanjaa. Tekis mieli ostella kaikkee, mut en raaski. Kaikki tuntuu aika kalliilta ja ne on hinnoiteltu USdollareittain. Kysyin siivoajaneidiltä, että mitä täällä voisi tehdä, se vastas että São Paulossa on kaikkea, siis lentokentän ulkopuolella. En kuitenkaan uskaltanu lähteä sinne, haluun nyt vaan hitaasti mutta varmasti Chileen! Taidan kävellä vielä muutamaan kertaan terminaalin ympäri. En nimittäin jaksa istua enää! Sitten lukea yhtä kirjaa ja tehdä sanaristikoita. Ja Starbucks! Eiköhän se tästä. Varmaan yritän soittaa Naralle (mun brasiliansiskolle) kunhan saan selville, miten noita matkustajille tarkoitettuja lankapuhelimia käytetään (ei oo mitään kolikkopuhelimia.) Ja sitten kohta oon Chilessä! :D